Arkea Alpeilla

Me ollaan hukkumaisillaan lumeen, mutta kaikkialla ympärillä on niin henkeäsalpaavan kaunista, että ei kehtaa valittaa. Tuottaahan tämä sää hiukan ongelmia - kapea kärrytie sivistyksen helmaan ja kaupoille on muuttunut luistinradaksi; ei tee mieli lähteä yrittämään jos ei ole pakko, kun toisella puolen on parinkymmenen metrin pudotus eikä aitaa...

Tallille vievä tie on tuprunnut umpeen enkä voi ottaa Twinkyä mukaan sen rakastamalle kävelylle, koska pikku karvakasa muuttuu jo ensimmäisten metrien jälkeen lumipalloksi eikä pääse eteenpäin.

Tallille on kuitenkin lähdettävä, tämän on jo kolmas päivä, kun hevonen on liikuttamatta myrskyn ja lumentulon vuoksi. Eipä sillä oikeastaan mitään hätää ole siellä kavereittensa kanssa. Päinvastoin - pihattotallissa pääsee toteuttamaan itseään monin tavoin: voi puraista ponia persauksiin, moksauttaa laamaa kaviolla kylkeen, ottaa pienet laukkapiruetit hiekkakentällä tai hamuta jäätynyttä ruohoa lumen alta. Ruokaa tuodaan turvan eteen kolmasti päivässä, niin että huolto pelaa. Katsonkin velvollisuudekseni lähteä tallille vain sen vuoksi, ettei Bambi saa turhia luuloja jaloveriseen päähänsä - kuten esimerkiksi, että kauroja vastaan ei tarvitsisi tehdä töitä. Bambin on paras vihdoin oppia, että elämä ei ole pelkkää leikkiä, vaan myös ruusuilla tanssimista.

Monkeyboy hakkaa tietsikkaa kuumeisesti tuossa vieressä, kieli ulkona kuten tavallisesti kun se keskittyy. Menossa on joku business-juttu, jonka se luki mulle englanniksi - ja sanoin että "jees", jos totta puhutaan en ole ihan varma, mistä on kysymys, mutta "jees" on aina hyvä ja turvallinen kommentti. Epäilen, että aihe liittyy jotenkin Lähi-Itään, koska mies joikuu välillä samalla tavoin kuin muslimien rukoukseenkutsu. Monkeyboy kunnioittaa kyllä kaikkien uskontoja, mutta hänellä on sisäänrakennettu tarve olla aina äänessä.

Twinky makaa takan edessä ja odottaa kärsivällisesti, että joku lähtisi kävelylle sen kanssa. Hyvä on sitten, Twinky, jos kerran haluat muuttua lumipallokoiraksi!